Miksi rakastumme siihen, mikä myöhemmin erottaa?

Moni huomaa parisuhteidensa toistavan samaa kaavaa yhä uudelleen: se ominaisuus, joka alussa tuntui puoleensavetävältä, kääntyy ajan myötä suhteen suurimmaksi haasteeksi. Tämä ei ole sattumaa, vaan liittyy siihen, miten parinvalinta ja rakastuminen toimivat tiedostamattomalla tasolla.

Helen Fisherin mukaan rakastumista ohjaavat aivojen biologiset ja persoonalliset järjestelmät. Viehätymme ihmisiin, jotka tuntuvat kemiallisesti ja emotionaalisesti “oikeilta”. Tämä tuttuuden tunne ei kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan rakentuu sen varaan, miten olemme lapsena oppineet saamaan rakkautta, huomiota ja turvaa.

Tässä blogiteksissä käyn läpi yleisiä sopeutumiskäyttäytymisen tyylejä sekä sitä, miksi päädymme yhteen juuri sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa meidän on helppo toteuttaa omaa sopeutumiskäyttäytymistyyliämme.

Tämä kaikki on täysin luonnollista ja normaalia, sillä jokainen meistä on historiassaan oppinut joidenkin tapojen olevan toimivampia kuin toisten ja on sopeutunut hakemaan rakkautta ja hyväksyntää sen mukaisesti. Omaa taustaa tutkimalla ja itseymmärrystä lisäämällä uusien, kestävämpien ja tasapainoisempien suhteiden muodostaminen tulee mahdolliseksi ja voimme vapautua saman kaavan toistamisen noidankehästä.

Rakkauden ansaitsemisen logiikka

Jo lapsuudessa opimme, millaisella käyttäytymisellä yhteys vanhempiin tai muihin meille tärkeisiin ihmisiin säilyy. Nämä opit eivät katoa aikuisuuden kynnyksellä, vaan ne tallentuvat meihin ja aktivoituvat erityisesti läheisissä ihmissuhteissa. Nämä varhaisissa läheisissä ihmissuhteissa saadut opit muodostavat kiintymyssuhdemallin, jonka näkyvä osa sopeutumiskäyttäytyminen on. Sopeutumiskäyttäytyminen on joukko tapoja, joilla säätelemme itseämme ja suhdettamme toiseen, jotta emme menettäisi yhteyttä tähän meille tärkeään ihmiseen.

Usein parisuhteessa emme vain halua rakkautta vaan alamme ansaita sitä tutulla tavalla. Sopeutumiskäyttäytyminen ei ole tietoista manipulointia, vaan yritys pitää yhteys turvassa. Se on usein automaattista ja tiedostamatonta ja tuntuu meistä oikealta, vaikka se pitkällä aikavälillä kuormittaisi sekä itseä että suhdetta.

Alla esimerkkejä yleisistä sopeutumiskäyttäytymisen tyyleistä sekä asioista, joita voit harjoitella, jos tunnistat itsessäsi samoja piirteitä. Tarkastelethan itseäsi lempeästi ja ymmärtäväisesti. Meillä kaikilla on sopeuttavia käyttäytymistyylejä, jotka tulevat näkyviin erilaisin tavoin eri tilanteissa ja eri suhteissa.

Muista, että mikään alla mainituista toimintatavoista ei ole itsessään väärä tai huono, vaan jokaiselle niistä on paikkansa. Haasteita syntyy, jos olemme liian kiinni yhdenlaisessa toimintatavassa, emmekä pysty reagoimaan ja toimimaan joustavasti ja itsellemme uskollisesti. Olennaista onkin oppia tunnistamaan omat suojautuvan käyttäytymisen tavat ja alkaa lempeästi laajentaa maaperää uudenlaisille, rakentavimmille tavoille toimia.

Yleisiä sopeutumiskäyttäytymisen tyylejä

Ylivastuullisuus

Ylivastuullinen kantaa, huolehtii ja ennakoi. Hän ottaa vastuuta sekä omista että toisen tunteista ja pyrkii pitämään kokonaisuuden kasassa. Hänen mielessään rakkaus ansaitaan olemalla tarpeellinen ja pärjäävä. Ajan myötä tämä johtaa uupumiseen ja katkeruuteen, kun vastuu ei jakaudu. Taustalla on usein hylätyksi tulemisen pelkoa, syyllisyyttä, epävarmuutta tai heikkoa itsetuntoa.

Ydinkysymys: "Mitä pelkään tapahtuvan, jos en kanna tätä vastuuta?"

Harjoittele: Omien tarpeiden tunnistamista, delegointia, vastuun antamista.

Alivastuullisuus

Alivastuullinen välttelee vastuuta ja jättää asioita toisen hoidettavaksi. Hän saattaa kokea, että toinen osaa paremmin tai että tekemättömyys suojaa arvostelulta ja epäonnistumiselta. Kun joku muu kantaa vastuun, pysyy itse turvassa virheiltä ja epämukavuudelta, mutta samalla oma itsetunto heikkenee entisestään. Taustalla on usein arvostelun pelkoa ja epävarmuutta.

Ydinkysymys: "Mitä suojelen, kun jätän vastuun toiselle?"

Harjoittele: Vastuun ottamista omasta elämästä ja yhteisistä asioista.

Miellyttäminen

Miellyttäjä mukautuu ja asettaa omat tarpeensa sivuun välttääkseen ristiriitoja ja vaivaksi olemista. Hänen mielessään rakkaus ansaitaan olemalla helppo ja vaatimaton. Vähitellen oma ääni ja rajat hämärtyvät, ja hyväksyntää haetaan itsen ulkopuolelta. Taustalla on usein hylätyksi tulemisen pelkoa, syyllisyyttä tai heikkoa itsetuntoa.

Ydinkysymys: "Mitä pelkään tapahtuvan, jos sanon toiveeni ääneen?"

Harjoittele: Oman tahdon kuulemista, itsensä säilyttämistä suhteissa.

Täydellisyyden tavoittelu

Täydellisyyden tavoittelija pyrkii virheettömyyteen ja moitteettomaan suoriutumiseen. Turva ja rakkaus rakentuvat oikein tekemisen, ulkoisten puitteiden ja vaatimusten täyttämisen varaan. Vähitellen oma arvo alkaa riippua onnistumisista ja jatkuvasta suorittamisesta. Taustalla voi olla häpeää, riittämättömyyden tunnetta tai kokemus ehdollisesta rakkaudesta.

Ydinkysymys: "Kenen vaatimusta yritän täyttää?"

Harjoittele: Keskeneräisyyden hyväksymistä, lempeyttä itseä kohtaan.

Kontrollointi

Kontrolloija pyrkii ennakoimaan ja määrittelemään asioiden kulun ja "oikean tavan" tehdä asioita. Hallinta tuo hetkellistä turvaa ja lievittää epävarmuutta, mutta samalla vastuu omasta turvallisuuden tunteesta siirtyy ulkoisiin asioihin. Taustalla voi olla pelkoa, epävarmuutta, hylätyksi tulemisen pelkoa tai käsittelemätöntä vihaa.

Ydinkysymys: "Mitä tunnetta yritän hallinnalla välttää?"

Harjoittele: Omiin tarpeisiin keskittymistä, toisten tekemisten sallimista.

Vetäytyminen

Vetäytyjä säilyttää yhteyden ottamalla etäisyyttä, hiljentymällä tai sulkeutumalla. Hänelle on helpompaa sulkea tunteita pois kuin kohdata ne. Etäisyys rauhoittaa ja suojaa konflikteilta, mutta kaventaa vähitellen yhteyttä sekä itseen että toiseen. Taustalla on usein pelkoa hylkäämisestä tai kokemus tunteiden liiallisesta kuormittavuudesta.

Ydinkysymys: "Mitä suojelen vetäytymällä?"

Harjoittele: Yhteyteen jäämistä, omien tunteiden sanoittamista.

Takertuminen

Takertuja pyrkii säilyttämään yhteyden lisäämällä läheisyyttä, vaatimuksia ja jatkuvaa vuorovaikutusta. Etäisyys tai hiljaisuus aktivoi voimakasta hylätyksi tulemisen pelkoa, jota pyritään lievittämään tunteita voimistamalla ja reagoimalla. Vähitellen oma turva alkaa riippua toisen saatavuudesta. Taustalla on usein kokemus epävarmasta emotionaalisesta saatavuudesta.

Ydinkysymys: "Mitä pelkään tapahtuvan, jos annan tilaa?"

Harjoittele: Omaan turvaan luottamista, erillisyyden sietämistä.

Tunteellisuus

Tunnepainotteinen toimii tunteiden voimasta ja impulsseista käsin. Hänen mielessään voimakkaat tunteet ja intensiteetti tuovat suhteeseen syvyyttä, mutta voivat myös ohittaa omat tai toisen rajat ja harkinnan. Vähitellen elämän suunta ja turvan rakentaminen jäävät tunnereaktioiden varaan. Taustalla on usein pelko siitä, että ilman voimakkaita tunteita yhteys katoaa.

Ydinkysymys: "Voinko pysähtyä ennen reaktiota?"

Harjoittele: Hidastamista, järjen ja tunteiden tasapainoa.

Järkeileminen

Järkeilijä nojaa ymmärtämiseen, analyysiin ja loogisuuteen. Ajattelu tuo turvaa ja etäisyyttä tunteisiin, mutta kaventaa yhteyttä sekä omiin kokemuksiin että kumppanin tunteisiin. Järkeilijällä on kiire löytää ongelmiin ratkaisu tai ymmärrettävä syy. Taustalla on usein kokemus, että tunteet ovat olleet turvattomia tai ilman vastaanottajaa.

Ydinkysymys: "Voinko sallia tunteen ilman ratkaisua?"

Harjoittele: Tunteiden tunnistamista ja sallimista järjen rinnalla.

Kapinoiminen

Kapinoija säilyttää yhteyden omaan itseen vastustamalla ja irrottautumalla. Vastakkainasettelu suojaa autonomiaa ja identiteettiä, mutta luo suhteeseen jännitteitä. Ilman vastustamista kapinoija saattaa kokea eksyvänsä tai menettävänsä kosketuksen itseensä.Taustalla on usein kokemus siitä, ettei omaa ääntä ole saanut ilmaista turvallisesti tai oma itse on sulautunut liikaa toiseen.

Ydinkysymys: "Mitä oikeasti puolustan?"

Harjoittele: Oman äänen ilmaisemista ilman vastakkainasettelua.

Miten sopeuttavat roolit vahvistavat toisiaan?

Parisuhteessa nämä mallit harvoin elävät yksin. Päinvastoin: ne ruokkivat toisiaan. Yhden ylivastuullisuus kutsuu esiin toisen alivastuullisuuden. Toisen vetäytyminen lisää toisen miellyttämistä tai kontrollia. Molemmat tekevät parhaansa säilyttääkseen yhteyden, mutta samalla suhde alkaa rakentua epätasapainon varaan. Lopulta mikä tahansa ominaisuus, niin hyvä ja toivottava kuin se olisikaan, alkaa kääntyä itseään vastaan, jos se ylikorostuu. Se, mikä alussa tuntui täydentävältä, muuttuu ajan myötä kuormittavaksi. Ja usein juuri tämä dynamiikan yksipuolistuminen johtaa lopulta eroon.

Oman haasteensa kuvioon tuo se, että sopeutumiskäyttäytyminen ei välttämättä näy muissa suhteissamme. Se nostaa päätään juuri niissä suhteissa, jotka merkitsevät meille kaikkein eniten. Ja paradoksaalisesti toimintamme saattaa siis olla kaikkein toimimattominta juuri siinä suhteessa, joka on meille tärkein - jota kaikkein eniten haluamme suojella.

Lämmöllä,
Saija

---

Kiitos ajastasi ja läsnäolostasi!

Toivon, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, myötätuntoa ja oivaltamisen iloa. Jos sinulla on kysyttävää tai haluat antaa palautetta, ota yhteyttä sähköpostitse: saija@näköala.fi.

Otan myös ilolla vastaan aihe-ehdotuksia tulevia kirjoituksia varten! Mistä sinä haluaisit lukea lisää?

Pysy kuulolla - seuraava kirjoitus odottaa jo mielen sopukoissa!

PS. Tilaamalla uutiskirjeen saat ensimmäisenä tiedon uusista julkaisuista sekä vinkkejä ja inspiraatiota arkeen.

Kestävän suhteen ydin?

Kestävän suhteen ydin ei ole täydellisyys tai virheettömyys vaan joustavuus ja uteliaisuus. Kestävä suhde ei synny siitä, että molemmat pysyvät tutussa roolissaan, vaan siitä, että molemmat uskaltautuvat liikkumaan sen ulkopuolelle. Ylivastuullinen harjoittelee vastuuttamaan toista ja hellittämään kontrollista. Alivastuullinen ottaa enemmän vastuuta yhteisistä asioista ja omasta vaikutuksestaan suhteeseen. Miellyttäjä opettelee sanomaan ei. Vetäytyjä harjoittelee pysymään yhteydessä myös vaikeissa hetkissä.

Prosessi ei tietenkään ole näin suoraviivainen, emmekä voi vain "päättää toimia toisin". Ymmärrys, armollisuus sekä halu oppia ja kommunikoida kantavat pitkälle. Jos kuitenkin huomaatte, ettei uusien tapojen harjoittelu onnistu kahdestaan, kannattaa hakea apua. Terapiassa tai parisuhdeohjauksessa rooleja ja sopeutumiskäyttäytymisen tyylejä on mahdollista tarkastella ohjatusti ja saatte työvälineitä uudenlaisten toimintatapojen opetteluun.

Läheiset suhteet harjoittelun paikkana

Meillä jokaisella on opittuja sopeutumiskäyttäytymisen malleja, eikä niissä ole mitään väärää. On täysin luonnollista, että ne aktivoituvat juuri sen ihmisen kanssa, jolta eniten toivomme rakkautta ja hyväksyntää. Ja juuri tästä syystä läheiset ihmissuhteet ovat kullanarvoisia kasvun paikkoja. Ne ovat usein ainoita paikkoja, jotka tuovat meissä esiin nämä syvälle piiloitetut haavoittuvuudet. Ne näyttävät meille, missä kohdin olisi hyvä oppia uusia, kestävämpiä ja itselle uskollisempia tapoja rakastaa – sekä itseämme, että toista.

Omien syvään juurtuneiden ja automaattisten reaktioiden muuttaminen ei ole helppoa, mutta harva arvokas asia saadaan helpolla ja ilman vaivannäköä. Me voimme tehdä tätä sisäistä työtä yksin tai kumppanimme kanssa. Yhdessä pystymme navigoida kohti tasapainoisempaa suhdetta, avoimempaa vuorovaikutusta ja syvempää yhteyttä. Tämä edellyttää molempien panosta ja rohkeutta hypätä tutkimaan tuntematonta.

Joskus toinen osapuoli ei ole tähän valmis ja käy kuten otsikossa. Se asia, johon olemme rakastuneet, johtaa lopulta eroon. Silloinkin meillä on mahdollisuus oppia uutta itsestämme. Ymmärtää sitä, miksi rakastuimme juuri tähän kumppaniin? Minkä tarpeen hän täytti meissä? Miten aloimme itse ansaita rakkautta?

Näiden kysymysten pohtiminen johdattaa meidät polulle, jossa voimme saada ja antaa rakkautta uudesta, kestävämmästä paikasta – oli se sitten nykyisessä tai tulevassa suhteessa.

Pidetään yhteyttä!

Liity postituslistalle, niin saat ensimmäisenä tiedon uusista julkaisuista ja ajankohtaisista tapahtumista.