Välimaasto on värejä täynnä

Elämä tapahtuu erilaisten ääripäiden välimaastossa. Värikkäällä alueella, jossa vastakkaiselta vaikuttavat asiat voivat olla samaan aikaan totta. Toisinaan sen ristiriitaisuus voi haastaa koko maailmankuvaamme ja joskus sen epämääräisyydessä on vaikea suunnistaa. Mutta siellä se ihmeellinen ja sotkuinen elämä tapahtuu.

Tässä kirjoituksessa kuljetan meitä tuolla maaperällä. Pohtien mihin hyvän ja pahan raja piirtyy ja miten voisimme oppia rakastamaan kaikkia sävyjämme.

Mustavalkoisesta ajattelusta kohti värejä

Lapsena meille on usein opetettu mustavalkoisia moraalisääntöjä – mikä on hyvää, mikä pahaa, mitä saa tai ei saa tehdä, kuka on kiltti ja kuka tuhma. Aikuisuuteen tultaessa olemme oppineet näkemään sävyjä ja huomanneet, että suurin osa asioista ei ole yksiselitteisesti luokiteltavissa joko hyväksi tai pahaksi, oikeaksi tai vääräksi.

Meillä on tarve ymmärtää ympäristöämme ja on paljon helpompi hahmottaa maailmaa, kun pystymme lokeroida asioita. Se luo turvaa ja ennustettavuutta. Mutta tämän jaottelun ei ole tarkoitus olla pohja meidän maailmankuvalle, vaan arkea helpottava ja sujuvoittava työväline, kuten muutkin rutiinit.

Elämä on häilyvää, muuttuvaa, rönsyilevää, sotkuista - ja kaiken sotkun keskellä mielettömän kaunista. Mihin vedät rajan hyvän ja pahan välille? Miten asia, joka on yhdessä tilanteessa hyvä, onkin seuraavassa huono? Miten voimme elää sen kanssa, että meissä kaikissa on hyvää ja pahaa, valoa ja varjoa?

Odottamaton oivallus

Sain seuraavan mielikuvan noin seitsemän vuotta sitten, kun olin joogaopettajakoulutuksessa ja istuimme viimeisenä päivänä isossa ringissä. Näin tottakai ympärillä tutut kasvot, mutta yhtäkkiä näin heistä jokaisen ikäänkuin maalauksena. Abstraktina, värikkäänä ja jatkuvasti muuttuvana maalauksena.

Näin kirkkaita värejä, synkkiä sävyjä, pastellien pehmeyttä, valoa, varjoja – ja kaikki nämä tanssivat näkökentässäni sulassa sopusoinnussa. Se oli aavistuksen hämmentävää, mutta valtavan kaunista!

Näin sieluni silmin, millaisessa jatkuvassa muutoksessa me koko ajan olemme. Miten meistä jokainen on uniikki taideteos. Miten mahdotonta on spekuloida, kenen taulu on paras tai kaunein, koska jokainen on niin moniulotteinen ja kaunis! Tai miten turha on yrittää määritellä itseä tai toista, kun määritelmää pitäisi muuttaa koko ajan.

Kun elämä maalaa meitä

Ymmärsin, miten voimme tottakai itse maalata tauluamme. Voimme valita käyttää valoa ja omaa silmää miellyttäviä sävyjä, ja joko hiljalleen tai nopeammin maalata niiden kohtien päälle, joita haluamme muuttaa. Olemme oman elämämme maalareita.

Mutta samaan aikaan elämä maalaa meitä. Toisinaan muutos on hienovaraista. Sävyjen muutokset tai siveltimen vedot ovat niin pieniä, ettemme edes huomaa mitään tapahtuvan. Kunnes jonain päivänä katsomme elämää taaksepäin ja tajuamme, miten paljon olemme kasvaneet!

Joskus taas tuntuu, että elämä heittää meidän päälle purkillisen maalia kerralla, peittäen alleen kaiken, sokaisten näkymän ja pakottaen meidät aloittamaan alusta. Siinä hetkessä elämä tuntuu kirjaimellisesti rämpimiseltä, selviytymiseltä ja pimeässä suunnistamiselta.

Tai ehkä olemme juuri saaneet taulumme siihen ihanaan vaiheeseen, jossa se vastaa kaikkia toiveitamme, emmekä haluaisi, että mikään muuttuu. Mutta siitä huolimatta maalari jatkaa työtään meidän viimeiseen hengenvetoon saakka ja se täydellinenkin kuva väistämättä muuttuu.

Sävyjen rakastaminen ja hyväksyntä

Miten voisimme oppia rakastamaan kaikkia ihmisyyden ja elämän sävyjä? Hyväksymään nekin kohdat itsessämme, joista emme ensi silmäyksellä tykkää. Näkemään muut ihmiset kaikkine heidän sävyineen ja hyväksymään sen, että hekin koko ajan muuttuvat.

Ei meistä kukaan ole ainaisesti mitään, hyvää tai pahaa. Pystymmekö kohdata toiset sellaisena kuin he tässä hetkessä ovat?

Pysähdy hetkeksi ja pohdi:

👁️ Miltä sinun taulusi näyttää nyt?

👁️ Mitkä kohdat tuntuvat kipeiltä tai rumilta?

👁️ Voisitko nähdä niissä kauneutta?

👁️ Pystyisitkö hyväksymään ne osaksi tarinaasi?

Kasvun mahdollisuus

Mitä enemmän opimme hyväksymään elämän ja ihmisyyden eri sävyjä, sitä vapaampia olemme ilmaisemaan erilaisia puolia itsessämme, toimimaan joustavammin ja kasvamaan uusiin, ennaltamäärittelemättömiin suuntiin.

Ja kun maalaat vanhojen kerrosten päälle, tee se lempeydellä ja rakkaudella. Siellä ne ovat, osa sinua, uusien maalikerroksien alla. Luomassa syvyyttä ja muistuttamassa siitä, miten pitkälle olet tullut.

Jos tunnistat itsessäsi vahvan tarpeen määritellä asiat selkeästi omiin lokeroihin, pysähdy miettimään, mikä välimaastossa pelottaa?

---

Kiitos ajastasi ja läsnäolostasi!

Toivon, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, myötätuntoa ja oivaltamisen iloa. Jos sinulla on kysyttävää tai haluat antaa palautetta, voit aina ottaa yhteyttä sähköpostitse: saija@näköala.fi.

Otan myös ilolla vastaan aihe-ehdotuksia tulevia kirjoituksia varten! Mistä sinä haluaisit lukea lisää?

Pysy kuulolla - seuraava kirjoitus odottaa jo mielen sopukoissa!

Lämmöllä,
Saija

PS. Tilaamalla uutiskirjeen saat ensimmäisenä tiedon uusista julkaisuista sekä vinkkejä ja inspiraatiota arkeen. Täytä sähköpostiosoitteesi alapuolelle ja jää odottamaan seuraavaa kirjettä!

Pidetään yhteyttä!

Liity postituslistalle, niin saat ensimmäisenä tiedon uusista julkaisuista ja ajankohtaisista tapahtumista.